Aamulla herättyäni, vilkaisin päivän "lukujärjestystä" ja totesin, että pakkohan se on TAAS jotenkin yrittää sumplia asiat niin, että lapsi tulee hoidettua samalla kun olen "töissä". Töillä tarkoitan tässä tapauksessa rakasta harrastustani keramiikan parissa. No, eipä siinä muuta kun muksu rattaisiin ja pajalle mars. Yllättävän helppoa hommaa: savitöiden lasittamista ja samalla lapsen kanssa juttelemista. Tällä kertaa ei ylimääräisiä kitinöitä ja rutinoita, vaan kaikki sujui hyvin:

"Äiti vielä VÄHÄN aikaa tekee hommia ja sitten mennään takaisin kotiin"

- Ei Kaa halua takaisin kotiin

"no ei sitten"

-Kaa haluaa olla mamman ja papan kanssa

"Mamma ja pappa ei ole kotona"

-Kaa odottaa niin kauan että mamma ja pappa tulee kotiin

"Vai niin, no sitten äiti ehtii tekemään vielä vähän lisää hommia"

-No äiti tekee sitten hommia niin kauan että mamma ja pappa tulee kotiin

"Mutta entä jos meille tulee nälkä?"

- Ei Kaalla ole nälkä

"No ei vielä mutta jossain vaiheessa tulee nälkä ja pitää mennä kotiin jollei mamma ja pappa ole vielä tulleet"

-Kaa on iso poika, kyllä Kaa jaksaa odottaa!

"Vai niin"

No, siinä sitten vierähti varmaan tunti ellei jo toinenkin, niin malttamattomaksi yltynyt lapsi meni pihalle odottamaan, että mamma ja pappa tulee kotiin. (asuvat siis siinä pajan vieressä). He sitten tulivatkin ja hän lähti tietenkin mamman kanssa leikkimään. Sain lasitella rauhassa loput työt. Sitten kun sain hommat valmiiksi, huokaisin syvään ja lähdin pihalle etsimään lastani....no eihän siellä tietenkään kukaan ollut. Soitin jopa miehelle, että missä tämä poppoo on, ja mies sanoi, että mamma oli mennyt jo nukuttamaan lasta. Jahas, eli siis "vapaapäiväkin" tässä vielä tulossa...ainakin muutama vapaa tunti! Ai että ihanaa! Mitäs sitä sitten keksisi?

No lisää savitöitä ja muutahan siinä sitten tuli tehtyä; kodin siivousta, pyykkäystä, tiskaamista, kukkien ja kasvihuonekasvien kastelua, laskujen maksua, mattojen tamppaamista, tavaroiden järjestelyä, viikonlopun tulevien markkinoiden suunnittelua, tuotteiden hinnoittelua, yrttien pussitusta, pakurin jauhatusta.....

Kun sain asiat päätökseen, niin ajattelin ottaa pienet tirsat...ja kas, mies tuli juuri silloin kotiin, lapsi mukanaan. Niinpä aina....eli se siitäkin vapaa-ajasta sitten. No illalla saa kuitenkin rentoutua.....Ai saa vai? Mies toi ämpärillisen mustaherukoita, ja mehumaijan! Eli mehua piti sitten alkaa keittelemään. Yritin pötkötellä pikkukakkosen ajan, mutta lapsi hyppi päällä, joten siitäkään ei tullut mitään.

Mehun keittämisen jälkeen totesin, että mulla ei ole tarpeeksi pakasterasioitakaan. Mihin ihmeeseen tuon kaiken mehun nyt lykkään! No, se saapi jäähtyä ensin, ja yritän sillä aikaa keksiä jotain :)